Innovaation sormiharjoituksesta kohti avoimia ja puoliavoimia (innovaatio)ekosysteemejä
”Jos lähtökohtaisesti innovaatio määriteltiin kaupallistetuksi keksinnöksi, liiketoiminnan johtaminen on innovaatioiden johtamista. Innovaatio on yksinkertaisesti kannattavan liiketoiminnan johtamista. Nyt kehäpäätelmä tekee koko kierroksen ja päädytään siihen, että johtaminen on yhtä kuin innovaatioiden johtamista. Mikäli innovaatiokäsite määritettäisiin suppeasti käsittämään vain tuoteinnovaatiot, johtaminen keskittyisi ainoastaan tuotekehitysprosessin johtamiseen. Nyt laajemmalla innovaation määritelmällä katamme kaikki yrityksen toiminnot aina ideoiden synnystä niiden käytäntöön vientiin asti. Päädymme normaalin innovatiivisen yrityksen johtamiseen.” (s. 87)
Innovaatio on räjähdys?
Innovatiivinen yritys ei tarvitse erikseen innovaatioiden johtamista vaan tavallista innovatiivisen yrityksen johtamista. Innovaatiosta on tullut tämän hetken mantra. Tutkimusraportti ilman innovaatiosanaa ei kertakaikkiaan voi olla uskottava. Sana innovaatio on hämärä ehkä jo siksi, että se on tuontitavaraa. Tilalle voisi tarjota esimerkiksi uudistumisen, jatkuvan uudistumisen tai strategisen uudistumisen. Uudistuminen on positiivinen sana tarkoittaen kehitystä eteenpäin, muutosta parempaan. Pohjoisamerikkalainen ”innovaatiokoulukunta” määrittää kulttuuritaustastaan johtuen innovaation revoluutioksi. Innovaation täytyy räjähtää silmille ja periamerikkalaiseen tapaan innovaatiossa täytyy olla sankaritarina. Muuten kyse ei ole innovaatiosta.
Innovatiivisuus on jatkuvaa uudistumista!
Räjähtämisen sijaan sama ilmiö voi kuitenkin tapahtua pidemmässä juoksussa – ja ilman sankaria. Kaikki ovat osallistuneet ja jakaneet pienten jatkuvien onnistumisten kautta tyytyväisyyttä työhönsä. Innovaatiosta on riisuttu kaikki glamour ja pörssikurssien hypetykset. Jatkuvat innovaatiot tai jatkuva innovatiivisuus on tullut arkipäiväiseksi – kehitymme jatkuvasti ilman suurta radikaalia muutosta tai revoluutiot ovat jääneet vain vähän isommiksi askeliksi, mutta eivät enää jättiloikiksi. Ehkä innovaatioon on ladattu liikaa glamouria. Puhukaamme mieluummin jatkuvasta uudistumisesta. Uudistuminen ei ole vain saman vaihtamista vaan todellakin aivan uuden löytämistä. Kun uudistumme jatkuvasti, pakotamme myös kilpailijamme olemaan hereillä jatkuvasti. Innovaatiosta tulee 100 metrin juoksun sijasta maraton, jossa on myös pyrähdyksiä ja maasto-osuuksia.
Toki innovaatioita, tai sen muotoja, on useita. On muun muassa tuote-, prosessi-, markkina-, johtamis- ja liiketoimintainnovaatioita. Tästä huolimatta Suomi on teknologian ja tuotekehityksen maa. Tämä on 'virallisen' Suomen määritelmä innovaatiosta. Tästä minulla on todiste, jota en kuitenkaan paljasta – vielä. 'Virallinen' Suomi haikailee uusien tuoteinnovaatioiden perään samaan aikaan, kun meillä olisi myös muita paljon radikaalimpia innovaatioita, esimerkiksi yhteisöllisyyys. Yhteisö on uusvanha malli organisoitua. Internet on tuonut globaalin ulottuvuuden yhteisölliseen organisoitumiseen. Emme olekaan enää riippuvaisia vain paikallisista resursseista vaan voimme globaalisti hankkia resursseja ja olla osa laajempaa avointa tai puoliavointa innovatiivista ekosysteemiä tai ekosysteemien verkkoa.
Esimerkki suljetun ja avoimen ekosysteemin erosta
Kilpailuetu on melkoinen kun vertaamme vaikka 100 osaajan perinteistä (hierarkisesti muodostettua) ohjelmistoyritystä avoimen lähdekoodin varassa toimivaan yhteisöön, jossa on 10000 jäsentä. Vaikka kaikki eivät ole aktiivisia yhteisöjäseniä, on aktiivisia riittävästi. Lisäksi muutama guru vastaa 100 keskivertokoodaajaa. Myös passiivisilla jäsenillä on merkittävä rooli testauksessa ja soveltamisessa. Näin innovaatiopotentiaali ei rajaudu yrityksen henkilöstöön ja paikallisiin resursseihin. Yhteisö ei ole vain tasapaksu häröilevä joukko osaajia vaan se muodostuu myös pienemmistä tiiviistä osaryhmistä. Nämä ryhmät koostuvat usein yrityksistä ja yritysten välillä on sopimuksia, joissa jaetaan yhteistä osaamista ja IPR-oikeuksia. Yhteisössä on näin myös kiinteitä sopimussuhteisia ryhmiä.
Suljettu ekosysteemi
Alihankkijayritys A tuottaa ohjelmistoon komponentin B asiakkaalle C. Suljetun mallin mukaan A luovuttaa kaikki IPR-oikeudet B:stä C:lle. Näin yritys A:n ekosysteemi koostuu omasta henkilöstöstä ja alihankkijan vain heille tekemästä komponentista B (jota kukaan muu ei saa missään käyttää). Yritys C vielä patentoi B:n, jotta kukaan ei voi tehdä samaa. Innovaatio on kahlittu pitkäksi aikaa. Patentti ei ole osoitus innovatiivisuudesta vaan todiste suljetusta ekosysteemistä, joka ei ole innovatiivinen.
Puoliavoin ekosysteemi
Alihankkijayritys D tuottaa ohjelmistoon komponentin E asiakkaalle F. Avoimen mallin mukaan A luovuttaa IPR-oikeudet E:stä F:lle, mutta pitää E:n oikeudet yhtäläisesti itsellään. Itse asiassa komponentti E pohjautuu aivan toiselle asiakkaalle ja täysin erilaiseen sovellukseen tehtyyn komponenttiin. Näin kehitystyö voidaan tehdä vain 20%:lla siitä hinnasta, mikä olisi mennyt komponentin koodaamiseen alusta asti. Lisäksi toista osakomponenttia kehittää useamman yrityksen ja henkilön ryhmä globaalisti, joten komponenttiin tulee projektin aikana uusia ominaisuuksia. Kehitystyössä syntyy myös uusi komponentti H, johon sekä asiakas F että alihankkija D saavat yhtäläiset käyttöoikeudet, jotka eivät rajaa komponentin H jatkokehittämistä mitenkään.
Jälkimmäisessä mallissa ohjelmiston kehittämisen ekosysteemi koostuu useista yrityksistä ja yksityishenkilöistä erilaisissa avoimissa ja puoliavoimissa yhteisöissä ja jaetuista IPR-oikeuksista kahden yrityksen välillä (yhteistyö). Komponentteja kehitetään erilaisiin tarkoituksiin eri asiakkailla. Innovatiivisuus esiityy kompontentin uusina sovelluksina ja jatkuvana jatkokehityksenä. Kun kehittäminen pohjautuu paljolti jo testattuihin komponentteihin, tuotekehitys on oleellisesti nopeampaa ja edullisempaa, johon ei kykene edes intialainen alihankkija.
Mielestäni innovaatiokeskustelu pitäisi suunnata enemmän näihin jatkuvasti uudistuviin ekosysteemeihin kuin itse tuotteisiin. Pohtia pitäisikin sitä, onko innovaatio itse objekti vai se tieto ja kommunikaatio, jota käytämme tuotteen kehittämiseen. Keskitykäämme kehittämään ekosysteemejä, jotka ovat aidosti uudistuvia - ilman patentteja. Jatkuva uudistuminen on kestävää strategiaa.
